Tuntuu, että ainoo aika millon kerkeän kirjoittaa, on yö, joten kirjoitan sitten silloin. Olisi niin paljon purkauduttavaa, mutta kerron tarkoin valitut asiat päivästäni, koska luomet alkavat painua kiinni..
Heräsin ja menin heti ekana tuoreena aamunaamana elämäni ensimmäiseen kolumnikuvaukseen Jyväskylän Ylioppilaslehteen! Mun kolumni julkaistaan seuraavassa lehdessä, ja sitä varten ne tarvitsivat musta kuvan. Kirjotan siis yhden osan sellasta juttusarjaa, jossa kirjoittaja aina avautuu kotipaikkakuntansa huonoista puolista - mä pääsin vihdoin kertomaan Jyväskylästä, ha! Ai että kun tuntu hyvältä. No anyway siinä kuvassa olis pitänyt näyttää jotenkin tosi vihaselta tai ärsyyntyneeltä, rumalla tavalla.. Mua vaan nauratti kun hypin seinille ja kiljuin ja yritin parhaani mukaan näyttää ihan raivostuneelta. Kuvaaja sitten kuittaili lopuksi, että taidat olla kuitenkin niin ihana ihminen, että on vaikee näyttää inhottavalta, ja kuvan lopputuloksessahan se sit näkyy. Just äsken kun avasin mailin, niin siellä on lopullinen toimituksen valitsema kuva, ja näytän ainakin omasta mielestäni siltä, että oon ihan just repeemässä, ja kaiken lisäks tää kuva ei tuo esiin mun parhaita puolia todellakaan, eli ei mennyt sekään sitten ihan nappiin. Nice. Toivottavasti onnistuin itse tekstissä paremmin. (Niin, ja siis ko. kolumnin voi lukea seuraavasta Jyväskylän Ylioppilaslehdestä, sen pitäs tipahtaa kaikkiin jyväskyläläiskoteihin viikon parin sisällä..)
Lisäksi sain tänään todella todella erikoisen puhelun. Se tuli joskus yhdentoista pintaan aamupäivällä ja puhelimen ruudussa luki "Erkka soittaa". Siis mähän en tunne ketään Erkkaa. No, vastasin, niin tää tyyppi alotti heti että "Niin mä vaan soittelen siitä kuviksen tunnista jota oot tulossa pitämään.." Öö? En tajunnut mitään ja se varmaan kuulu. Sit tajusin sanoo, että ehkäpä sä näppäilit väärän numeron. Hyvä Jenna, miks mulla olis sitten ollut sen tyypin numero tallennettuna puhelimessa? Se sitten pahoitteli vähän ja puhelu loppui. En jaksanut ajatella asiaa enempää. Parin tunnin päästä kuitenkin tuli viesti samalta tyypiltä, että se oli muistanut mistä tunnetaan. "Oletkin se yöllinen tuttu Turun Dynamosta.." Krmmmmh. Jep. Tammikuinen vierailu Turkuun siis tuotti ainakin jotain tulosta?
Oon myös istunut tänään editoimassa meidän tv-kurssin tehtäviä ja esittelemässä niitä ryhmälle. Ja kokoustamassa parista tapahtumasta, jotka vielä koulun biletiimin kanssa järjestetään tänä keväänä. Nyt fiilistelen Duffyn levyä kotona, tällä on ihania yöbiisejä kuten Stepping Stone (http://www.youtube.com/watch?v=R9aUQ1ECRwU) ja Oh boy. Pakko päästä heinäkuussa Pori Jazzeille kattomaan tätä, ihan mieletön ääni!
Nyt taidan katsoo vielä jakson Sinkkuelämää ja sit mennä unille. Kämppis on töissä ja sillä on Sex and the City-shoebox, ja sen katsomisesta yöllä on melkein muodostunut mulle jo perinne.. Huomenna meille muutamia tyttöjä illalla tekemään ruokaa ja juomaan varmaan vähän viiniä, ihana nähdä kaikkia!
Hyvää yötä xx
P.S. Oon ihan fiiliksissä, mulla on jo yks lukija haha. Puspus Piret
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
voin niin kuvitella sut nimenomaan kikattamatta ja kiljumassa vihaisesti ? hahaa pusipuu
VastaaPoistakyl sua muutkin lukee :)
VastaaPoistauu, ihanaa! lue uudestaankin toki :)
VastaaPoista