keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Auringonvalo on huikea piristysruiske

Mikä päivä! Varsinkin täältä korkeuksista (äidin asunto 7 krs.) on niin huikeat maisemat, etten mä saa niistä tarpeekseni. Siksi oonkin hengaillut suuren osan päivästä parvekkeella lukemassa, vaikka ulkona on edelleenkin ihan helvetillisen jäätävä ilma. Kun katselee Helsingin ja varsinkin Kruununhaan vieri viereen rakennettuja taloja päivästä toiseen, niin tämä on jo luksusta.

Oon käymässä Jyväskylässä tapaamassa ystäviä ja äitiä ja tietenkin myös kampaajalla, hah! En suostu käymään kenelläkään muulla kampaajalla kuin yhdellä hyvällä ystävällä, joka tietty asuu JKL:ssä. Oonkin nyt todella tyytyväinen mun uuteen tukkaan, pitkästä aikaa jotain muuta kuin vaan ihan perustummaa. Illalla tyttöjen kanssa syömään, uijes.

Pakko se on hyväksyä vaikka vähän hävettää - helmikuun puoliväli ja odotan aivan intopiukeena kesää. Kuitenkin vielä muutama kuukausi tätä tärinää edessä. Tuleva kevät menee mun osalta hyvin pitkälle Helsingissä, kirjastossa nenä kirjassa kiinni. Oon nimittäin ilmoittautunut valmennuskurssille ja päättänyt hakea Helsingin valtsikkaan viestintää opiskelemaan. Mulla on aika vakaa usko itseeni tän kanssa, mutta toisaalta tonne hakee todella paljon jengiä ja ei ole mitenkään varmaa, että pääsisin sisälle, vaikka oonkin alaa jo opiskellut ja aion tehdä kyllä kaikkeni tän jutun eteen. En halua vielä edes ajatella, mitä teen jos en pääse. Sitten keksitään jotain muuta. Ehkäpä Jyväskylä kutsuu sitten kuitenkin, kaikesta huolimatta. Yh.

Huomaan taas, miten kivaa on purkaa ajatuksia sanoiksi. Tätä pitäisi tehdä enemmänkin, mutta ei välttämättä blogimuodossa, vituttaa kun blogit on niin supercool juttu nykyään. En edes alota puhumaan tästä aiheesta, koska tekstistä tulis niin pitkä tajunnanvirta, ettei sitä kukaan jaksais lukea. Joka tapauksessa, minä henkilökohtasesti kirjotan tätä ainoastaan ja vain sen takia, että se on terapeuttista välillä, ja muutenkin on mukavaa päästä taas välillä kirjoittamiseen kiinni. Lisäks on kiva saada kommentteja ystäviltä!

Pusi. Rupeen syömään makkarakeittoa, että jaksan sitten syödä taas illalla ravintolassa.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Melkein mun koti näkyy



Helsinki on paras. Oon onnellinen.